Noormarkun Naisvoimistelijat

Seuran perustaminen

4.4.1979 järjestettiin Noormarkun Finpyyllä uuden naisvoimisteluseuran perustava kokous. Paikalle oli saapunut suuri joukko liikuntamielisiä naisia ja tyttöjä, yhteensä lähes 40 henkeä.

Perustussopimuksen allekirjoittamisen ja muun paperityön jälkeen Noormarkun Naisvoimistelijat ry eli NooNv oli 15. Satakunnan piiriin rekisteröity naisvoimisteluseura. Seura toimi Suomen naisten liikuntakasvatusliiton SNLL:n sekä Suomen valtakunnallisen urheiluliiton SVUL:n alla. Myöhemmin SNLL yhdistyi ja muodostui Svoli, Suomen voimisteluliitto, jonka jäsenenä NooNv jatkoi toimintaansa.

Seuran perustamista oli kaavailtu jo vuosia. Aiemmin voimistelusta kiinnostuneet tytöt kävivät keskikoulun uuden liikunnanopettajan Sirkka Salosen innostamina tunneilla Porissa. Noormarkussa harrastemahdollisuudet rajoittuivat lähinnä yleisurheilun, hiihdon ja palloilulajien pariin. Seuran toiminnalla haluttiin heti alusta alkaen tukea erityisesti naisten ja tyttöjen liikunnan kehittämistä.

Seura otettiinkin innolla vastaan ja myös innokkaita ohjaajia löytyi heti. Seurassa pitkään vaikuttanut Susanna Viertola muistelee seuran alkuaikoina lasten tunneille löytyneen itsensä lisäksi niin paljon halukkaita ohjaajia, että lopulta tytöt toimivat ohjaajina pareittain.

Ensimmäisen johtokunnan jäsenistä jouduttiin äänestämään, sillä ehdokkaita oli kymmenen ja paikkoja vain seitsemän. Johtokuntaan puheenjohtajksi valittiin Hilkka Heikkilä, joka jatkoi tehtävässä vuoteen 1986 asti. Varapuheenjohtajan tehtävät hoiti liikunnan lehtori Helvi Valli ensimmäisestä toimintavuodesta aina vuoteen 2002. Muut toimihenkilöt ensimmäisessä johtokunnassa olivat sihteeri Anneli Hirn, rahastonhoitaja Ritva Myllyharju sekä jäsenet Hilkka Vuorenmaa, Marjatta Säntti ja Johanna Vihervuori.

Uuden seuran perustaminen koki alkuun myös hieman vastustusta. Noormarkun Nopsa totesi kirjeessään alueellamme jo olevan liian monta seuraa, minkä se koki häiritsevän seuratoimintaa.

Itsenäisen seuran perustamisen sijasta Nopsa kaavailikin oman seuransa sisälle jaostoa, joka keskittyisi naisvoimisteluun. Perustamiskokouksen osallistujat olivat kuitenkin yksimielisiä oman seuran tarpeellisuudesta esimerkiksi tukien ja harjoitusvuorojen saamisen takaamiseksi. Hyvä näin.

Alueemme seurojen välinen yhteistyö on ollut varsin antoisaa. 1980-luvulla yhteistyötä tehtiin myös erityisesti naisyhdistysten kanssa. Eri kulttuuritilaisuuksien järjestämisen pohjana piili ajatus siitä, että naisten pitäisi toimia ja näkyä enemmän - nimenomaan yhdessä!